Scorpions nousi tuntemattomuudesta rock and rollin eliittiin Hannoverissa, Itä-Saksassa 1970- ja 80-lukujen taitteessa. Voi sanoa, että mahdollisuudet tuohon ihmeeseen olivat pienemmät, kuin Arcanguesin voitto Breeder’s Cup Classic -hevoskilpailussa. 

Herman Rarebell, joka tunnetaan myös lempinimellä ”Ze German”, oli osa tuota kaikkea. Hän oli enemmän kuin rumpali. Hermanin mielikuvituksellisen ja inspiroivan sävellystyön siivittämänä bändi nousi kuuluisuuteen, vaikka niin kutsutut ”asiantuntijat” pitivät koko hommaa aluksi pelkkänä vitsinä.

Dieter Dierks, Scorpionsin pitkäaikainen tuottaja, on todennut seuraavaa: 

“Herman oli keskeinen osa sitä kehitystä, josta muodostui lopulta Scorpionsin tavaramerkki-soundi. Musiikki alkaa rumpalista. Se on asia, jota monet eivät ymmärrä. Kun kuitenkin miettii bändin menestystä, tai ennemminkin sen puutetta, ennen Herman ”Ze Germanin” liittymistä bändiin ja toisaalta hänen siitä lähdettyään, voi päätellä, miten keskeinen hänen roolinsa todella oli.”

Tämä kirja on kuitenkin paljon enemmän kuin itseään korostavan miehen elämäntarina – kyse on jostain aivan muusta. Kirja ei ole pelkkä täydellinen ja tarkka historiikki maailman ja ehkä aikansa parhaasta yhtyeestä, sillä tuo historiikki on mestarillisesti kiedottu viihdyttävään nokkeluuteen, hullutteluun ja ajattomaan viisauteen tavalla, jollaista ei ole koskaan aiemmin yhdenkään kirjan sivuilla nähty. Kirjaa pitävät mestariteoksena ainakin ne, jotka nauttivat kieli poskella kirjoitetusta ironiasta ja satiirista, puhumattakaan loistavasta tarinankerronnasta. Tämä kirja nostaa alan kirjallisuuden tasoa huomattavasti aiempaa korkeammalle. Kirja on täynnä Hermanin kuvailemia anekdootteja ja tarinoita, jotka johtivat yhtyeen ”rock and rollin Olympos-vuorelle”. Kirjoittajakumppani Michael Krikorian tekee osuutensa lisäten tarinoihin enemmän värisävyjä kuin mistään väripaletista löytyy. Yhdessä he kattavat pöydän ja tarjoilevat sarkasmin ja muistojen buffet-aterian, joka kelpaisi jopa kuninkaalle! (Tarkemmin sanottuna Monacon kuninkaalle.) Ei ole mitään niin pyhää, että se säästyisi tämän mestarillisen sanasepon harppuunalta. Vitsit, vihjailut ja loputtomat sanaleikit sekä viihdyttävät että irvailevat uskomattoman bändin lisäksi kokonaiselle sukupolvelle. Ateriasta, jonka jokainen sivu on täynnä syntisen herkullista avoimuutta ja rehellisyyttä, jää lukijalle syyllinen olo, muttei yhtään kaloria kannettavaksi – ja ruokahalu sen kuin kasvaa!